Helmikuun paukkupakkset ovat takanäpäin ja aurinko on saapunut lämmittävässä muodossa keskuuteen =)

Olen viettänyt tämän viikon talvilomaa ja kyllä kelit on ollut kohillaan!  Aivan mahtava ajella tuolla jo niin valokuvamaisemissa. Viltsukin on jonkinverran kasvanut vuodessa kun oma varjo ei tuota samanlaista jännittävää meininkiä kuin silloin.

Koomisinta varmaan on, että sain hommattua kypärääni sitten nyt korvanlämmittimet kun mittari näyttää +5 asteita. Tosin on ne ihan kiva olla olemassa näilläkin tuulilukemilla mitä parinapäivänä on ollut tarjolla.

Karvanvaihtokin on jo kivassa vaiheessa. Ainakin Viltsulla. Jos Pampulalta kysytään niin se tahtoo vielä pitää karvoja, reppana luulee että vielä iskee takatalvi -30 asteen pakkasinee..jos pampula ei toukokuussa usko talven olevan ohi niin sitten lähtee koneella karvat =)

Tässä taannoin kerroin kovaluontoisesta tammastani, joka narussa kulkiessaan välillä kilahtaa ja lenkille lähtiessä riekkuu tarhassa ainakin puolituntia.

MUTTA olemme ruenneet neuvottelemaan, tosissaan. Jokapäivä harjoittelemme kaiken muun lisäksi ihan perusjuttuja kuten taluttamista, seisomista, peruuttamista, väistämistä, hyväksyntää ja kunnioitusta. Pakko aloittaa alusta. Ja pakko sanoa, kuinka hienolta tuntuu kun onnistuu ja kuinka hevonenkin on rento kun sekin onnistuu. Työkaluiksi olemme tarvineet naruriimun ja köyden ja voin kertoa, että tavan riimulla ja narulla en tälle kaverille pärjännyt.

Tilanne oli jo sellainen, että tiesin tarvitsevani apua ja neuvoa, joten varasin yksityistunnin Mervi Pakolalta Nivalasta ja siellä me sitten eilen kävästiin pyörötarhassa pyörimässä.

Ja voin kyllä kertoa, että ei ollut turha reissu. Sain itse työskennellä tamman kanssa pyörötarhassa Mervin opastaessa aidan vierellä. Ensin tammaa juoksutettiin tarhassa ja haettiin kontaktia. Se me saavutettiinkin suhteellisen pian ja sain tamman tulemaan luokseni.

Ja asioiden edetessä tamma seurasi minua sama mihin kävelin! Siis aivan mahtava fiilis! Joku voi varmasti ihmetellä, että mitäs ihmettä tuossa oli, mutta meidän suhteelle se oli. Tammakun on ollut viimeaikoina niin itteään täynnä ja omantiensä kulkija niin oli ihana tunne kun sitä kiinnosti vain ja ainoastaan minä ja se mihin minä menen.

Sen jälkeen otin naruun kiinni ja aloitettiin narutyöskentely maastakäsin ja siinähän se meidän suurin ongelma onkin ollut. Mervin ohjeiden mukan rupesimma saamaan asianytimestä kiinni ja hienosti se meni.

Kunnes avattiin pyörön portti niin tapahtui se mikä kotonaki. Minämenen minämenen TERVE! ja oli muuten hyvä et tuli esiin tuolla vieraassa paikassa sekin mikä kotona niin päästiin se asia käsittelemään heti kunnolla. Mervi tuli siinä vaiheessa näyttämään miten toimitaan. Monta kertaa sai portin kohdan toistaa kunnes viltsukin rupesi nöyrtymään. Paljon vinkkejä ja uusia ideoita sekä kotiläksyjä saatiin kotiinviemiseksi.

Olin viikko sitten niin täynnä tuota hevosta, mutta nytten kun hakee vain hevosen tarhasta ja polle kävelee rentona perässä talliin niin kyllä lenkille lähteminenkin tuntuu erittäin mukavalta. Mutta täytyy heti tarkentaa, että tämä ei korjaantunut yhdellä käynnillä vaan jokapäivä meillä on "reenit" ja olin jo aloittanut itse naruriimun kanssa touhuamiset heti loman alussa. Mutta olen aivan varma, että kovalla harjoittelulla tulen saamaan hierarkiassa sen paikan mikä se kuuluukin olla.

Mutta Viltsu-Fanien ei kannata säikähtää, että mitäs se Merja meinaa nyt tuosta pollesta tehdä ;) Ravihevonen on edelleenkin haaveissa ;) Ainoastaan haluan tutustua paremmin hevoseeni ja sitä kautta hakea mukavuutta yhteiseen työntekoon kun kumpikintietää kuka on Boss!

Ja sen verran tuohon ravipuolelle luottoa on että tallissani komeilee yksi haaveitteni kohde! ei eipäs olekkaan hevonen vaan Vihreät Customin kilpakärryt!

Pyörötarhauksesta löytyy enemmön kuvia osoitteesta www.merjanpollet.kuvat.fi