Tahdon tännekin kirjoittaa muutamalla sanalla KIllin muistolle. Sain killin syksyllä 2004. Killi oli löytökissa jonka yksi tyttö löysi ja näki kun se autosta heitettiin tienvarteen. Muutaman mutkan kautta killi tuli luokseni Saarijärvelle asumaan. Yhdessä kasvoimme aikuisuuteen ja monesti autoimme toisiamme vaikeissa tilanteissa.

Killi oli melkoinen viikari nuorena ja aina sain olla sitä etsimässä ja huoletimassa. Kerran se minulta varastettiin,löysin 150km päästä. Kerran kyykäärme puri tassuun ja juuri ja juuri kerkesimme jyväskylään eläinlääkäriin. Bensa, jarrut ja rahat oli loppu kun saavuttiin eläinlääkärin pihaan, mutta niin vain killi siitäkin selviytyi.

Kannukseen kun muutettiin niin välillä kannuskioskilta soitettiin, että kissani on siellä. Kannuksen tummujen kanssa tuli tapeltua kissoista tuon tuosta ja komiasti kirjoitimme lestinjokilehteen, että olimme häipyneet.

Niin monessa tuo kissa oli mukana. Kesällä 2008 muutimme omakotitaloon ja silloin killillä oli kunnolla lääniä missä vaeltaa. Naapurit ja kaverini se ilahdutti rohkeudellaan ja uskomattomalla luottamuksella ihmiseen. Menin minne tahansa killi tuli mukana. Iltaisin huolehti,että menen ajoissa nukkumaan ja että aamulla myös nousen ylös.

Se oli sellainen meidän Killi

Killin kohtaloksi koitui sen rohkeus. Ensimmäistä kertaa viereisellä pellolla tehtiin rehua ja Killi ei ymmärtänyt, että niittokone tulee niin sivulle. Killi loukkaantui niin pahoin, että se piti lopettaa ja päästää kärsimyksistä.

Mutta lojaalisuudesta kertoi se, että se tuli kotiin eikä mennyt piloon.

Kiitos Kiitos Killi niin monesta kauniista muistosta!