Aamutalli ennen ysiä.

Siivosin heti tallin kun suunnitelmissa vaasaan lähtö kummitytön luokse.

Kun olin viimeistä kottaria tyhjentämässä niin jäin hevosia puhuttaan. Yhtäkkiä rupes kuulumaan koiran haukuntaa tosi läheltä ja tosi terävänä. Hevosetkin meni ihan sekaisin. Mä otin jalat alleni enkä taakseni katsonut. Mähän pelkään koiria...

juoksin terassille seuraamaan tilannetta. Hepat tuijottivat "laaksoon". Mä sit luulin, et oisko jonku koira jäänyt johonkin kiinni tai jopa putoamassa jäihin. Mä välillä viheltelin ja huutelin koiraa ja taas kuulu haukuntaa. Olin varma, et koiralla on hätä mut en uskaltanut mennä.

Joten hyppäsin autoon ja päätin lähteä katsomaan. Mut ku pääsin sillalle niin näkyi metsämiehiä pyssyt selässä. Mä olin, et ei voi olla totta jos rupiavat metsästämään meikän paskakasan liepeillä!!

Avasin auton ikkunan ja kysyin, et onko sulla koira irti? sano, et joo se jahtaa kettua, et niitä on täällä aika paljon..Sanoinkin mettämiehelle, et kun muutettiin niin näin ketunpoikasia. Kerroin ystävällisesti, et mulla on nuoria hevosia pihalla, et toivottavasti koira ei mene jalkoihin ja mielellään ei ammuta..sanoin ehkä hieman tylysti. Samalla tajusin, et taisin jo muuteskin munata niiden metsästyksen kun viheltelin koiralle...

Kahdentoista maissa lähdin ajelemaan Vaasaan. Annika hoiti iltatallin.