Vihdoinkin pitkän pitkän tuntuinen tammikuu on takanapäin. En tiedä miten se tammikuu tälläkertaa tuntui ikuisuudelta. Ehkäpä uus työpaikka tai kun nuoret ovat olleet rapakon takana. Yksin tallissa tuuskattu.

Viivi vietti tosiaan "sairaslomaansa" tammikuun. Ja tottatosiaan se sitten sairastui ja kunnolla kun kuukausi oli lopuillaan. Ähky/tukos..ja tietenkin sunnuntaina..aamulla heti huomasin, että kaikki ei ole kunnossa. Halusi vain makoilla ja ei ruoka ei maistunut. Päivystys oli kannuksessa ja oli juuri täyttämässä lääkevarastoa ja kova kiire oli lestille. Pysähtyi tässä pikaisesti ja antoi pöntön parafiinia ja laittoi kipulääkettä. Suolistoäänet kuului ja syke oli normaali. Päivän sitten taluttelin,juotin parafiinia pidin tarhassa. Mutta ei tavaraa hännän alta tullut..

.Illalla muuttui sitten tuskaiseksi äkkiä, joten taas soitto lääkärille, joka oli onneksi kotona. Tamma ei meinannut enään pystyssä pysyä pesupaikalla ja piti tosissaan pitää Viiviä hereillä. 22-01 me tehtiin lääkärin kans kaikki mitä pystyttiin. Letkutettiin öljyä, nesteytettiin 24 litraa..kipulääkettä pariin otteeseen.. lekuri kun lähti niin tiesin et pitkä yö on edessä ja kävin pukemassa lämmintä päälle.. ja sitten me käveltiin ja käveltiin ja tietenkin tuli joku ruton tuiske ja tuuli siis ihan karsia ilma. Välillä tietenkin käytiin tallissa levähtämässä. Aina kun toin karsinaan tamma löi kaviolla niin lujaa maahan että kipinät lensi. 5 maissa aamulla kun lähettiin ulos niin 50 metrin jälkeen oli niin henkeä täynnä, että ei enään pystynyt kävelyttämään tai se tukehtuisi. Tultiin talliin ja laitoin karsinaan ja Viivi halusi mennä maate se oli niin väsynyt. Annoin se mennä maate kun ei piehtaroinut. Itse käperryin loimiin tallikämpän nurkkaan ja kuuntelin Viivin niin raskasta hengitystä, että ajattelin että mitään ei enään ole tehtävissä....Kannuksen eläinlääkäri käski heti aamulla soittaa ylivieskan klinikalle, mutta tuolloin ajattelin et sitä soittoa tuskin tarvii tehdä..

Mutta niin vain tuskaisuus helpotti ja 7:45 tuli pikkuisen tavaraa! 8 soitin helmiselle ja saatiin aika klo11. Käpsy tuli onneksi kaveriksi kuskaamaan koska meikäläisen voimat oli ihan loppu ja kelikin oli sellanen jäätihku meininki..Kyyti taisi tehdä hyvää kun tavaraa tuli klinikallakin aika kivasti. Kaasua oli vielä vähän. Verikoe otettiin ja se oli normaali. Kipupiikit ja jotain mahalääkettä vielä laitettiin. Sitten tamma koppiin ja voi kun se oli elämää täynnä! tuntui että se kaataa koko kopin =) Ja niin tälläkin kertaa Viivi selvis!!! olin niiiin onnellinen Annikan, Viivin ja itseni puolesta, mutta olin mä väsynytkin..Syytä ei tälläkään kertaa osaa kukaan selittää..Joillakin hevosilla on vain "laiskempi" suolisto.

Viime sunnuntaina 30.1 vietiin Viivi kaustiselle ravikoulun talliin reeniin siksi aikaa kunnes Annika tulee takaisin kotiin. Tuo sunnuntai olikin surullinen..kun aamusta mentiin kaustisella niin sanoinkin ääneen, että miten täällä on NÄIN hiljaista..ja iltapäivästä se traaginen uutinen tavoitti minutkin.. Nikulan persoona oli poissa..Kaikki me ravikoulun käyneet ja nikulassa aikaa viettäneet ihmiset emme voineet välttyä tutustumasta Heikkiin...

Jos nyt Viltsustakin muutamalla sanalla. Mulla on tosi kovaluontoinen tamma. Ja niinkun ihmiset sanovat että luonnetta pitääkin olla niin sen takia mä jaksankin sitä ;) Ei milliäkään saa antaa periksi, huh kyllä joskus saa sitten vääntää rautalangasta tosissaan. Mutta ollaan me ennenki "keskusteltu" asioista ja mä olen kyllä aina voittanut. Tällähetkellä ehkäpä se suurin "ongelma" on lähdetäänpä lenkille päivä. Tarhasta haku, Kiinni sen saa suht hyvin. Mutta sitten se matka tarhasta talliin osaa olla yhtä kaaosta välillä. Heti ku joku villihevonen jota ei ole koskaan käsitelty...Kyllä varmaan kohta koko korpela ajattelee et mikähän akka tuollakin asuu..Mutta lenkille on menty vissinä ihan joka kerta kun minä töistäkin lähden sitä varten. Oon testannut että en laita ajotakkia päälle kun haen, en laita koppiksia valmiiksi ettei aavistele siitä ja mitähän vielä. Mutta on se pirun viisas kun osaa kellonajatkin ja tajuaa et nyt se tulee kesken kaiken. Ja ei tietenkään vapaapäivinä mitään ongelmaa kun menen seittemän aikaan sitä hakemaan sisälle..grrr!

Mutta AH! sitten kun istuu kärryille ja päästään lenkille niin unohdan kaiken ärsyttävän.Sillä on mukava ajella ja siinä toimii niinkuin hevosen pitääkin, Ja vuosi sittenhän se oli lentoon lähdössä lähtötohinoissa, et hyvä jos toinen ehti irti päästämään. Nyt odottaa rauhassa et ite päästän irti ja menen rauhassa kyytiin ja sit käskystä vasta lähtee.

Mutta sellastahan se "lapsen" kasvattaminen on. Josku väännetään hiukan enemmän et tajutaan kukas sen voiton vie, eli MINÄ!!

Parin viikon päästä olisi kengitys ja rokoitus ajankohtainen, joten sitten pidetään molemmat pikkuinen hengitys"tauko"

p.s. kuvat löytyvän nykyään osoitteesta www.merjanpollet.kuvat.fi

Voittaja ja Häviäjä =)